Katja Leppäkoski

Harvassa ovat ne, jotka ovat vaikuttaneet Pori Jazziin neljällä vuosikymmenellä sellaisella panoksella kuin Visa Nurmi. Harvassa ovat myös ne, joilla on suuri sydän ja pää täynnä ideoita, kykyä myös toteuttaa ne, ja innostaa ja kannustaa muita samaan. Visa oli juuri sellainen harvinaisuus, ja siksi tuntuu todella surulliselta ja haikealta, että hän on poissa. Äkillinen sairaskohtaus vei hänet meiltä kaikilta, ja menetys on tietysti suurin hänen perheelleen Annelle ja Kaiukselle, sekä mainostoimistomme Kaufmannin väelle.

Työstimme täällä Jazzin toimistolla suru-uutista muistelemalla Visaa. Kankaan Jyrki kertoi ottaneensa Visan festivaalitoimistoon kesätöihin hänen ollessa vielä porilainen lukiolaispoika 70-luvun alkupuolella. Yrjölän Elina muisteli häntä noilta ajoilta pitkänä hoikkana poikana jolla oli aina slipoveri päällä, ja olipa nuori mies Nurmi 70-80-lukujen vaihteessa useamman vuoden myös Pori Jazz 66 ry:n hallituksen jäsen. Hänestä Pori Jazz sai ahkeran ja innokkaan jazz-aatteen levittäjän, joka otti myös haltuun festivaalin markkinoinnin 70-luvun lopulta lähtien. Ja Visan mukana se sitten kulkikin neljän vuosikymmenen aikana aina toimistosta toiseen. Välillä kokeiltiin muita mainostoimistoja, ja aina ennemmin tai myöhemmin palattiin taas yhteen.

Mainostoimisto Rientolan aikana en itse juuri ollut Visan kanssa tekemissä 90-luvun loppupuoliskolla, kun ei silloinen festivaalin tuotantopäällikön tonttini juuri markkinointiasioita sivunnut. Rientolan tiimi Visan johdolla suunnitteli monta vuotta festivaalin markkinointia – samoja kantavia voimia jotka taas nytkin meidän markkinointiviestintää toteuttavat – mutta 2000-luvun alkupuoliskolla alkoi jälleen jakso jolloin Pori Jazz teki yhteistyötä myös muutaman muun mainostoimiston kanssa. Olin ollut pari vuotta toimarina, kun syyskuussa 2007 Visa tuli käymään kuultuaan Jyrkiltä, että silloinen mainostoimistokuviomme on mietinnässä. Visan power pointissa ei ollut yhtään kuvaa. Lauseet olivat lyhyitä. Taisipa yhdessä slidessa olla vain kaksi sanaa. Mielestäni en ole helposti puhuttavissa pyörryksiin, mutta sillä kertaa olin täysin myyty! Visan innostus ja karisma tempaisi mukaan heti, ja erityisesti hänen kokonaisnäkemyksensä siitä mistä tullaan, missä ollaan ja mihin pitäisi mennä, oli huima. Totta kai tiesin, että Visa tuntee festivaalin hyvin, mutta silti hämmästyin miten hienosti hän osasi asettaa Pori Jazzin menneisyyden ja tulevaisuuden oikeisiin mittasuhteisiin katsomatta silti peruutuspeiliin, ja miten kokonaisvaltainen näkemys hänellä oli meidän markkinointiviestinnästämme ihan yhteistyökumppaneista lähtien. Pyysin Visaa meilaamaan pari Kaufmannin referenssiä vielä palaverin jälkeen, kun en millään kehdannut sanoa heti suoralta kädeltä, että mun puolesta voidaan aloittaa yhteistyö ihan saman tien.

Samassa kaupassa sain Visasta myös ystävän ja tukijan, joka jaksoi aina tsempata ja sparrata minua, jolla on yli puolet lyhyempi festivaalihistoria kuin hänellä. Hänen liikkeellepaneman Gourmet-lehden lukijana innostuin myös kulinaarisista asioista, ja Visahan otti mielellään uusia opetuslapsia. Tästä viimeisin hieno muisto on kesäkuulta Visan mökiltä, jossa herkulliset ruokalajit seurasivat toistaan ja kirjoitin muistiin hänen ”valistuneen amatöörin” ihanan risotto-ohjeen. Omista murheistaan hän ei koskaan tehnyt numeroa vaikka niistä olisi kyllä muille jakanut, vaan oli aina ihailtavan positiivinen, musiikkitermillä vivace.

”Young at Heart” on teema, jonka Visa viime viikon alussa sopi muiden kaufmannilaisten kanssa yhdeksi ensi vuoden Pori Jazzin markkinointiviestinnän teemaksi. Ilmaisuun liittyy nyt myös traagisuutta, mutta koko idea oli Visan allekirjoittama, ja siksi ylpeänä lähdemme sillä teemalla viemään vuoden 2010 ilmettä eteenpäin. Kiitos Visa, kaikesta.

Ps. Myös tämä Jazz blogi oli Visan idea, tietysti.