Katja Leppäkoski
Kuinka viehättävän kulunut ja korni sanonta, mutta mitään muuta kuvaavampaa ei tähän olotilaan keksi, kun takana on pari viikkoa melkoista hulinaa, hälinää, puhelimen pirinää, käytännön piloja, tervetulopuheita, valtiovierailuja, sähkökatkoksia, pimennysteipeillä varustettu laina-auto diivalle, ja pari muuta juttua.
Pori Jazzin kokoisen festivaalin suunnittelu ja kokoon saaminen on aina 2-3 vuoden työ, joten rullaavasti pohdimme asioita niin ensi vuodelle, kuin pidemmällä tähtäimellä. Kasaan pitää saada konserttipaikat ja tuotanto, profiilit ja konseptit, budjetit ja rahoitus, yhteistyökumppanit, markkinointi ja visuaalinen ilme, organisaatio, ja tietysti esiintyjät. Aina yritämme kehittää ja oppia edellisestä festivaalista, mutta silti on rehellisesti myönnettävä, että myös joitakin virheitä toistamme vuodesta toiseen. Kuitenkin yksi askel taaksepäin on joskus hyväksyttävää, kun kolme mennään eteenpäin. Näin festarin jälkeen meille tulee aina runsaasti palautetta, joista suurin osa on asiallisia ja niissä saattaa olla jopa fiksuja parannusehdotuksia, jotka mahdollisesti jopa seuraavana vuonna toteutamme. Muutama palaute on tosin joka vuosi myös niin mauton ja epäasiallinen ettei tiedä pitäisi itkeä vai nauraa, joskus kyllä ajattelen että on suorastaan koomista miten joku kuvittelee minun toimitusjohtajana päättävän esim. miesten pisuaarin tarkan määrän ja paikan…
Festivaalilla tilanteet elävät ja muuttuuvat nopeasti, ja lehmän hermot ovat tarpeen. Tästä hyvä esimerkki oli lauantai 19.7. kun tulin kaupungintalolta cocktail-kutsuilta Kirjurinluotoon ja ohjelmassani oli pitää kolmessa eri paikassa tervetulopuheenvuoro. Vettä satoi jo tullessani, mutta ekan tilaisuuden jälkeen totesin että juhlavampi kolttu ja sandaalit on pakko vaihtaa farkkuihin ja sadeviittaan, kun sade yltyi tolkuttomaksi kaatosateeksi. Sitten tuli viesti, että toiseksi viimeinen esiintyjä Shaggy ei ehkä ole lentokoneessaan, ja minuutti siitä, niin lavalta meni sähköt Tower of Powerin soittaessa! Ajattelin että vaihdan nyt farkut ensin, ja panikoin vasta sitten. Vaatteiden vaihdon aikana alkoi taas lavalta kuulua musiikki, ja sen jälkeen tuli viesti että Shaggy on saapunut Helsinkiin. Ja minun roolini oli siinä kohtaa vain ottaa tilannekatsauksia vastaan, muutaman muun harteilla ongelmien oikea ratkaisu tapahtui. Mutta hienolla yhteistyöllä kaikki aina järjestyy, tavalla tai toisella.
Muistan kun itse kävin ensimmäistä kertaa Kirjurinluodon konsertissa opiskeluaikanani 90-luvun alussa, ja siellä penkillä istuessa oli helppo ihmetellä miksi esiintyjävaihto kestää ja miksi tuokin teltta on tuossa kohtaa, ja montaa muuta juttua. Nyt kun itse on puuhassa sisällä, päällimmäiseksi tunteeksi festivaalin jälkeen jää aina se, että kuinka hieno porukka tätä tapahtumaa on tekemässä, jotka eivät koskaan näy mihinkään ulospäin. Olen vilpittömästi iloinen tästä hullunhauskasta jazz-heimosta, jotka festivaalin onneksi ovat tähän juttuun niin paljon hurahtaneet, että laittavat täysillä itsensä peliin Pori Jazzin toteuttamiseksi, sillä ilman heitä tästä ei tulisi mitään!
Suurin kiitos kuuluu vapaaehtoisille ja heidän ryhmänvetäjilleen, jotka ovat mukana juuri siksi, että tämän festarin tekeminen on kivaa. Todella tärkeitä ovat myös hyvät kumppanit niin esitystekniikan, markkinointiviestinnän, rakentamisen kuin monet muut käytännön työn tekijät, samoin kuin yhteistyökumppanit, joista iso osa on ollut mukana jo useamman vuoden. Iso kiitos kuuluu myös meidän omalle ydintiimille ja toimistoporukalle, jotka ovat sydämellä mukana tässä hullunmyllyssä. Kuningas tässä näytelmässä on tietysti esiintyjät, jotka näkyvät (ja kuuluukin näkyä) yleisölle eniten. Tänä vuonna nähtiin hienoja konsertteja, hyviä bailuja, spontaaneja jameja, kokeilevia performansseja. Yhtään kaameaa floppia ei tällä festivaalilla nähty, mikä on aina festarijärjestäjän painajainen, päinvastoin osa esiintyjistä jopa ylitti odotukset.
Kun kerran aloitin kliseellä, niin myös lopetan siihen, kun kerran jo edellinen kappale oli oscar-gaala-tyyppinen kiitosvuodatus: Kunnia sille kelle kunnia kuuluu, eli kaikille edellä mainituille, sekä hienolle yleisölle! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen – Pori Jazz every year in July.