Juha Miikkulainen

Eletään 80-luvun kultaisia alkuvuosia. Allekirjoittaneella on tukka tötteröllä, ala-aste käytännössä takana ja elämä edessä. The Beatles oli ensirakkauteni, mutta hyvin pian Liverpoolin poikien populäärimusiikkiin tutustumisen jälkeen musiikkimaailmani avartui rockabillyn suuntaan.

Onko tukka hyvin ja näkyykö kello oli tärkeää, mutta kyllä itseään kunnioittavan nuoren miehen ulkoiseen habitukseen kuului muutakin. Farkkutakista revittiin hihat pois ja sen selkään ommeltiin etelävaltioiden lippu. Farkkuliiviin kirjoitettiin mustalla tussilla Rockabilly Rules Ok sekä tietysti bändien ja artistien nimiä kuten Matchbox, Crazy Cavan, Stray Cats ja Eddie Cocran. Irtomerkkejä ommeltiin farkkuliiviin kiinni ja metallisia rintanappeja haalittiin kunniamerkeiksi. Jalassa oli kesällä korkeapohjaiset teddykengät ja sateen sattuessa Hai-saappaat joiden varret oli tietenkin käännetty ja niihin tussilla kirjoiteltu milloin mitäkin. Talvella käytettiin cowboy-buutseja, joiden  kannat ainakin minä sahasin irti rautasahalla. Seisoma- ja kävelyasennosta tuli takakeno. Skolioosini synty saattaa juontaa juurensa juuri näihin aikoihin?

Nuoresta iästäni johtuen en ikänä päässyt näkemään Stray Catsiä elävänä. Nyt, yli 25 vuotta myöhemmin, tukka takana ja eläkeikä edessä, saan uuden tilaisuuden. Alle kuukauden päästä pääsen tsekkaamaan poikavuosieni suosikin Brian Setzerin Kirjurinluoto Arenan lavalla. Bluesin, rockin, jazzin ja swingin cocktail rajulla torvisektiolla höystettynä ja läskibassolla ryyditettynä tulee varmasti toimimaan erinomaisesti.

Runaway Boyzzzzzz!