Niina Eeva

Pori Jazz on kiinnostava, tunnettu ja arvostettu alan toimija Suomessa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä se, että Pori Jazz on yksi Euroopan ja myös koko maailman vanhimmista ja johtavista jazztapahtumista. Meistä on otettu mallia niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Joka kesä isännöimme useita vierasryhmiä festivaaleilta ympäri maailmaa. Viime vuosilta muistan ainakin Shanghain, Etelä-Korean ja Istanbulin jazzfestivaalien vierasryhmät.

Jo muutamana vuonna festivaaliaikana on järjestetty Pori Jazz for Professionals -seminaari. Lisäksi kuluvana syksynä käynnistyi Turun Kauppakorkeakoulun ja Taikin yhteinen Creative Busines Management -maisteriohjelma, jossa yhtenä koulutuksen liikkeellepanevana voimana, suunnittelijana ja luennoitsijana on ollut Pori Jazzin senior advisor Jyrki Kangas.

Ensi kesänä saamme jälleen vieraita Shanghaista, kun Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön täydennyskoulutuskeskus Edupoint järjestää heinäkuussa ”Cultural Management Training” -koulutuspaketin. Kansainvälinen ja monitieteinen tapahtumatuotannon kurssi on shanghailaisten vieraiden lisäksi avoin kaikille. Koulutuspaketissa hyödynnetään Porin yliopistokeskuksen eri yliopistoyksiköiden erityisosaamisalueita. Kolmen viikon kurssista kaksi viikkoa on teoriaopintoja ja yksi viikko kurssilaisilta kuluu käytännön työssä, muun muassa kolme päivää Porin Jazzin toiminnassa. Lue lisää koulutuksesta täältä.

Mari Pakarinen

Pori Jazzeja on svengattu parikymmentä vuotta ennen syntymääni. Itselleni menneet festarit olivat sarjassaan 25. Noista Jazzeista tämä oli ensimmäinen kerta oikeissa töissä Jazz-organisaatiossa. Aiemmin olin tosin jokusen kerran ehtinyt olla töissä “jazzien varjolla”, eli muutamassa ravintolassa apuna kiireisimpään aikaan ja joskus jopa myynyt luodolla jäätelöä.

Saattoi olla jännät paikat, eikä sitä kaiketi helpottanut pelottelu haastavasta työstä ja niin ollen melkoisen kovat paineet nuorelle naiselle. Minulle se loi sisua vaan entistä enemmän. Olihan osa Jazzkadun ja Arenan kauppiaistamme toki ollut Jazzeilla joka vuosi alusta asti tai ainakin monia vuosia ennen minua. Onneksi se ei poissulkenut mahdollisuutta hoitaa asioita myös ensikertalaisena. Positiivista palautetta saimme ilokseni paljon.

Eräs kollega organisaation sisältä valaisi asiaa näin: Ensimmäinen vuosi on kaaos, jota ei oikein pysty ymmärtämään. Toisena vuonna tietää sen kaaoksen ja osaa jopa hieman hallita sitä. Kolmas vuosi “toden sanoo”, eli menee melkein jo omalla painollaan. Hän tuntui olevan positiivisesti yllättynyt kuullessaan jo festivaalin aikana, ettei tämä taatusti ollut minulle se ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Olen aina rakastanut haasteita ja monipuolista työtä, jossa yksikään päivä ei olisi samanlainen. Jazzviikon aikana puheluita saattoi tulla pari sataa päivässä. Sähköpostejakin reilusti. Lisäksi oli muu puuhastelu milloin Jazzkadun, Arenan tai Kids Festivalin kauppiaiden kohtaamien haasteiden parissa. Oman värikkään lisänsä toi myös koko alueen rakentaminen ja purkaminen. Työnkuvani oli yllättäen laajentunut melkoiseksi. Ja pidin siitä kovasti.

Ensimmäinen työpäivä festivaalin jälkeen oli kaaos. Suuremmaksi haasteeksi koituikin pystyä tekemään työtä hiljaisemmalla tahdilla. Totaalinen tyhjyys ja hiljaisuus lamauttivat hetkeksi. Tuijotellessa tyhjää Etelärantaa, ei voinut olla ihmettelemättä, mihin kaikki aika hujahti. Kaksi intensiivistä viikkoa oli takana, hulinaa jota ei voi mitenkään ennalta selittää. Kokemus, jonka arvoa ei oikeastaan mitata rahassa. Odotan innolla tulevaa. Ihania ihmisiä, joita tapahtuman aikana kohtasi, ja joita ei voi unohtaa. Helpottava ajatus tässä kohtaa on se, että Jazzit tulee joka vuosi uudelleen.

Katja Leppäkoski

Jälleen yksi hieno Pori Jazz -festivaali on takana. Monella mukana olleella niin yleisössä kuin tekijäporukassa on varmasti tällä viikolla univelkaa, pää tyhjänä ja jalat rakoilla, mutta toivottavasti myös upeita muistoja, hienoja elämyksiä ja onnistumisen tunteita. Vaikka Pori Jazz järjestettiin jo 44. kerran ja organisaatiossa on paljon osaamista ja kokemusta, tehdään joka vuosi silti uusi festari, jossa pitää joka kerta kaiken toimia, palveluiden sujua, esiintyjien mielellään ylittää itsensä ja koko organisaation täytyy pitää yhtä myös hankalissa tilanteissa. Vaikka on kuinka paljon rutiinia, niin organisaation toimivuuden testaa aina yllätysten hallinta ja kyky improvisoida. Eikä se vielä riitä, kaikki tämä kuuluu tehdä iloisella mielellä ja hymyssä suin!

Joka vuodesta pitää myös oppia tulevaisuuden varalle; yhdistelmä itsevarmuutta ja nöyryyttä on tärkeä. Paljon on tehty asioita oikein ja paljon asioita täytyy myös kehittää, ja täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei tämä tule valmiiksi koskaan. Tai ainakaan toivottavasti ei tule, tylsäähän tästä silloin tulisi!

On vaikea laittaa järjestykseen mikä kiitos tuntuu itsestä parhaalta; Ensimmäistä vuotta olleet kesätyöntekijät jotka jo heti festarin jälkeisenä päivänä sanovat tulevansa ensi kesänä mielellään uudestaan (lähes aina tuo tunne syntyy aikaisintaan syksyllä vai se, että yli 20 vuotta ollut toimitsijakonkari iloitsee siitä miten hienoa oli taas olla mukana? Vaiko se, että yhteistyökumppanin edustaja tulee Poriin viideksi päiväksi lomallaan siksi, kun täällä on niin hyvä meininki, vaikka hänen vieraansa ovat täällä vain päivän. Vai se, että Setzerin kiertuemanageri lähettää ylistävän kiitoskirjeen niille, joiden kanssa on Jazzin organisaatiosta työskennellyt joko ennen keikkaa tai Porin visiitin aikana? Vai se, että ne itselleni tulleet yhden käden sormilla laskettavat festivaalikävijöiden reklamaatiot (jotka olivat kaikki ihan asiallisia), alkavat tai päättyvät kuitenkin kiitoksilla hyvistä festareista? Mahdoton valita ja jokaisen kiitos tuntuu hienolta. Ja suurin kiitos kuuluu sille, joka tämän kaiken tekee ja mahdollistaa: vapaaehtoiset ja muu Pori Jazzin organisaatio, esiintyjät, yleisö ja yhteistyökumppanit, niin sponsorit kuin urakoitsijat. Suurkiitos kaikille!

Ensi vuonna uusi juhla ja uudet kujeet!!!

Niina Eeva

Oma topten-listani Pori Jazz 2009:n tarjonnasta on seuraava:

1.    Raphael Saadiq LP44!llä perjantaina 17.7.: Soundista ei uskoisi, että herran viime vuonna ilmestynyt levy on tehty vuonna 2008 eikä 1968! Vaihtoehtoisesti keikka myös Kirjurinluoto Arenalla torstaina 16.7.

2.    Nicola Conte Jazz Combo Otava Factoryssa torstaina 16.7.: Tätä kuunnellessa kuuluu sulkea silmät ja kuvitella itsensä avoautoon Italian maaseudulle. Toinen keikka samana päivänä LP44!:llä.

3.    Erykah Badu Kirjurinluoto Arenalla perjantaina 17.7.: Pakko nähdä, miten tyylikäs turbaanipää tekee odotetun paluun Pori Jazziin.

4.    Priscilla Ahn Porin Teatterissa lauantaina 18.7.: Neitokaista kuvataan uudeksi Norah Jonesiksi. Upea eteerinen ääni. Toinen keikka Cafe Jazzissa sunnuntaina 19.7.

5.    A Night With Motown Otava Factoryssa torstaina 16.7. (ja perjantaina 17.7.). Luvassa aitoon Motown-tyyliin vedettyjä klassikoita mm. Stevie Wonderilta, The Supremesiltä, Marvin Gayeltä, The Jackson 5:lta jne. Tätä ei ehkä pysty kuuntelemaan tanssimatta!

6.    Axl Smith LIVE! LP44!:llä lauantaina 18.7. Pikapuoliin ilmestyvän levyn materiaalia kuvataan Michael Jacksonin ja Princen kohtaamiseksi. Tästä tulee vielä iso juttu!

7.    Jaska Lukkarinen Trio Café Jazzissa perjantaina 17.7.: Pori Jazzin Vuoden Taiteilija vuosimallia 2009 lavalla. Must see.

8.    SpokFrevo Orquestra Kirjurinluoto Arenalla sunnuntaina 19.7. Upeaa big band -jazzia brasilialaissävytteisenä. Vaikuttava näky!

9.    Lavatanssit – Electronic mbar stagella lauantaina 18.7. Voi kunpa osaisin tanssia paremmin humppaa!

10.    Regina mbar stagella torstaina 16.7. Regina Pori Jazzissa, vihdoin! Liput vain kympin. Sinne!

Vesa Sytelä 

Tuollaisen kysymyksen sain kollegaltani, markkinointipäälliköltämme Niina Eevalta kun kysäisin että mistä aiheesta blogiin tällä kertaa kirjoittaisin.

Se hetki, jolloin vuoden 2009 Pori Jazz Festivaali alkaa ja esittäytyy yleisölle, lähestyy päivä päivältä. Tuota hetkeä on valmisteltu jo kuukausien ajan ja takana on valtava määrä sähköposteja, puheluita, palavereita, kahvia, jne, jne.

Pori Jazz on Suomen mittakaavassa valtavan kokoinen tapahtuma. Artistiryhmiä meillä käy vuosittain esiintymässä yli sata ja ryhmissä jäseniä on yhteensä satoja. Oli kyseessä sitten päälavan nimekäs esiintyjä tai pienemmän estradin hiukan tuntemattomampi artisti, jokaisen ryhmän tai ryhmän edustajan kanssa käydään jonkinlainen dialogi alkaen siitä hetkestä jolloin esiintymisestä sovitaan, aina siihen hetkeen kun esiintyjä saatetaan (yleensä) lentokoneeseen joka vie hänet seuraavalle keikalle, ja joskus vielä tämän jälkeenkin.

Tätä kirjoittaessa alkavat olla käsillä ne viimeiset hetket jolloin voidaan vielä varmistaa, että asiat varmasti etenevät oikeaan suuntaan. Nyt varaillaan viimeisiä lentoja, varmistellaan viimeisiä majoituksia ja katsotaan myös että kaikki tekniset asiat ovat kunnossa. Juuri näinä päivinä pyritään eliminoimaan kaikki yllätykset ja “lukemaan peliä” etukäteen niin että mitään odottamatonta ei pääse tapahtumaan. Yllättäviä asioita saattaa tulla eteen muodossa jos toisessa ihan itsestäänkin, joten kokemuksesta on tässä kaikessa suuri apu silloin kun eliminoidaan etukäteen sellaiset asiat jotka vain suinkin pystytään.

Usein työtä tehdään artistien puolesta ja varmistetaan että myös heidän puolellaan koko tiimi on samalla kartalla. Ei ole harvinaista että englannissa asuva ääniteknikko ei ole tietoinen siitä mitä amerikkalainen agentti on ranskalaisen artistin osalta keikasta sopinut. Tuotannon tehtävä on aina varmistaa, että kaikki tietävät mihin ovat tulossa, mikä heitä odottaa sekä milloin ja missä heidän pitää olla. Koskaan ei voi vedota siihen että “ovat saaneet tiedon kunhan lukisivat s-postinsa” tms. Sellainen jälkiviisaus ei auta jos on vähällä sattua sellaista mitä juuri eilen kävi ilmi kun selvisi että artisti luuli tulevansa iltakeikalle kun agentti oli myynyt hänet päiväkeikalle. No, tuotannossa todettiin että “näitä sattuu” ja ryhdyttiin varaamaan artistille artistin puolesta uusia lentoja, sellaisia jotka eivät laskeudu Helsinkiin pari tuntia keikan loppumisen jälkeen…

Yllä oleva on vain osa artistien kanssa käytävää keskustelua. Sopimuksen liitteenä on aina rideri eli sopimusliite. Se on juuri se kuuluisa ja tarunhohtoinen paperi jossa Frank Sinatra aikoinaan vaati tietynmerkkistä saippuaa tai tietyn värisiä pyyhkeitä takahuoneeseensa. Samanlaisessa, joskin omassa versiossaan muuan Liverpoolista kotoisin ollut nelikko vaati vielä keikkaillessaan lähes mahdottomia; neljä pyyhettä ja neljä tuolia. Paitsi pyyhkeitä ja tuoleja, artisteilla on myös teknisiä vaatimuksia jotka ovat esityksen kannalta oleellisia. Asiaan vihkiytymättömälle ne ovat usein täyttä hepreaa, mutta teknikoille sitäkin tutumpia ja tavallisempia.

Ei ole sattumaa, että artistit pyytävät tietynmerkkisiä mikrofoneja tai miksauspöytiä. Kaikki riderissa mainitut asiat, oli kyse sitten pyyhkeistä, mikrofoneista, juomasta, ruoasta, tarvittavan auton koosta tai bassovahvistimen merkistä, tähtäävät aina siihen että show kuulostaa ja näyttää hyvältä. Samaan päämäärään tähtää myös koko tuotannon tiimi ja jakaa kaiken tiedon myös festivaaleilla kaikille sitä tarvitseville. Tällä hetkellä tietokannassamme on tälle vuodelle 114 rideria. Siinä sitä riittää luettavaa kaikille ja pikkuhiljaa ryhdytään varmistamaan, että kaikki myös luetaan eikä mitään jää huomaamatta.

Tässä osa siitä mitä tuotantotiimi tällä hetkellä tekee. Tiimin vetäjä istuu tätä kirjoittaessa Porin torilla ja juo aamukahvia leppoisin mielin koska tietää että kaikki on kunnossa. Kiitos siitä kuuluu koko tuotannon tiimille jota on kunnia johtaa!

Niina Eeva

Kävimme Pori Jazzin henkilökunnan ja tiiminvetäjien kanssa benchmarkkausmatkalla Provinssirockissa viime viikonloppuna. Tiukalla ”24 tunnin risteilyllä” saimme parin tunnin opastetun kierroksen Provinssirock-organisaation hallituksen puheenjohtajalta, tutustuimme festivaalialueeseen ja vähän bäkkäribaariinkin sekä bongasimme bändejä ja tuttuja.

Kun festivaalijärjestäjänä kulkee mailla ja mannuilla, ei voi koskaan olla kiinnittämättä huomiota ohjelmiston lisäksi mm. tapahtumien järjestelyihin ja ulkoasuun. Väkisin tulee myös listattua mielessään, mitkä asiat meillä Porissa on hyvin ja missä olisi parantamisen varaa, kulloiseenkin benchmarkkauksen kohteeseen verrattuna. Välillä on ihan hyvä käydä tsekkailemassa, miten muut ovat mitkäkin asiat hoitaneet, ja ottaa hyvistä asioista opiksi ja olla ylpeä omista, meillä Pori Jazzissa hyvin hoidetuista asioistamme.

Provinssirockissa kiinnitin erityistä huomiota festivaalialueen ilmeeseen, konserttipaikkasomisteisiin ja opasteisiin – ehkäpä juuri siitä syystä, että olemme tänä vuonna panostamassa juuri niihin asioihin Pori Jazzissa enemmän. Oli hauska huomata, miten simppeleillä jutuilla oli saatu tosi kivaa ilmettä festivaalialueelle ja taisimmepa bongata pari hyvää ideaa myös bäkkärimme sistustukseen.

All in all, olipa kyse Kuivalahden kesäteatteriretkestä tai Madonnan konserttipäivästä, on hyvä vierailla erilaisissa tilaisuuksissa sillä jokaisesta jää aina jotakin hyviä juttuja takataskuun.

Hannu Aho

Satakunnan maakunnan esittäytyminen Senaatintorilla viime viikolla on onnellisesti ohi. Tapahtumasta tullut palaute, sekä toimijoilta että kävijöiltä, on ollut myönteistä. Satakuntaa lyötiin pääkaupunkiseudulla läpi sekä mediassa että tavalliselle kadunkulkijalle varsin hyvällä menestyksellä.

Viime viikolla Porissa oli myös toinen valtakunnallista julkisuutta saavuttanut tapahtuma. Puolustusvoimien lippujuhlapäivän valtakunnallinen paraati pidettiin Porissa. Tässäkin tapahtumassa järjestelyt sujuivat, armeijalle tyypilliseen tapaan, moitteettomasti.

Tavallinen tapahtumavieras, oli kyseessä sitten lippujuhlapäivän paraati, jazzfestivaali tai maakunnan markkinointitapahtuma, vaatii toteuttajilta suunnattoman määrän työtä, ennekuin tilaisuus on siinä vaiheessa, että vieraat voivat kävellä sisään. Kaikissa tapahtumissa on omat erikoispiirteensä, joihin joudutaan varautumaan järjestelyvaiheessa. Näissä molemmissa edellä mainituissa yksi merkittävä asia on kaupungin normaaliin katuliikenteeseen puuttuminen. Tapahtuman vuoksi joudutaan joitakin katuja aina sulkemaan, mikä vaikuttaa myös monien muiden ihmisten elämään.

Harva ihminen tietää esim. sitä, kuinka paljon festivaalin järjestäjiltä menee rahaa pelkästään ihmisten vessahädän helpottamiseen. Tämä tarkoittaa tilapäisten vessojen vuokraamista, kuljettamista Poriin, vessojen siivoamista, tyhjentämistä sekä poiskuljetusta. Tämän ruletin pyörittäminen nielee festivaalin aikana kaiken kaikkiaan kuusinumeroisen summan rahaa. Tämäntyyppisen toiminnan pyörittäminen on kuitenkin festivaalin onnistumisen kannalta merkittävässä osassa.

Festivaali tunnistetaan artisteistaan, mutta kokonaisuuteen vaikuttaa niin monta pientä yksityiskohtaa, jotka pitää saada osumaan kohdalleen, ennekuin koko tapahtuma onnistuu. Tässä kohtaa lainaan tuotantopäällikkömme sanontaa: ”Jos nämä hommat olisivat helppoja, kuka tahansa näitä tekisi.”