Elina Yrjölä
Kautta Pori Jazzin historian vapaaehtoistyöllä on ollut valtavan suuri merkitys. Festivaalin ensimmäisinä vuosina melkein kaikki hommat tehtiin vapaaehtoisvoimin. Niistä ajoista on moni asia muuttunut ja ns. ammattilaistunut, mutta festivaalin ydin ja sielu löytyy edelleen vapaaehtoisista toimitsijoista. Nykypäivän tekniikan vaateet ja festivaalin suuruus vaativat alan ammattilaisia ja asiantuntemusta, mutta tämän lisäksi tarvitaan monta käsiparia, joilta löytyy tekemisen iloa, intoa, kekseliäisyyttä, todellista halua auttaa ja onnistua, luoda jotain ainutlaatuista, josta Pori Jazz -festivaali onkin niin tunnettu.
30.11.1989 perustettiin oma Jazzin Toimitsijayhdistys ry auttamaan ja tukemaan Pori Jazzia toimitsijoiden rekrytoinnissa, koulutuksessa ja yhteydenpidossa. Tämä yhdistys juhlii 20-vuotispäiväänsä nyt tammikuussa. Toimitsijayhdistyksen hallitus on varmaan valmistanut mukavaa ohjelmaa ja illan aikana muistellaan taatusti monia hauskoja hetkiä sekä kommelluksia. Muistelimme jo Sarikka Vuorenojan kanssa aiempia festivaaleja, kun kaivoimme esiin arkistolaatikoita ja vanhoja toimitsijavaatteita. Sarikka kuuluu toimitsijayhdistyksen hallitukseen ja hän vastaa festivaalilla artisti- ja toimitsijavaatteiden sekä passien jakelusta. Vaatteet, se oikea valikoima ja oikea koko on ikuinen puheenaihe, joka sekä riemastuttaa että vihastuttaa ja herättää suuria tunteita. Jos yhtenä vuonna loppuu XL:n takit ja kokovalikoimaa muutetaan sen mukaisesti, niin seuraavana vuonna loppuu taas S:n takit ja XL-kokoa jää varastoon. Ikuinen arvoitus, kun koko vaihtelee takeissa ja paidoissa, muoti vaihtuu kuin myös ihmisetkin.
Tällä hetkellä toimitsijavaatepaketti on melko kattava ja monipuolinen, niin että sillä pärjää ja näyttää hyvältä niin sateella kuin helteellä. Kaikkia ei kuitenkaan vaatepaketti miellytä. Kaivaessamme esiin vanhoja toimitsijaliivejä ja paitoja meitä hymyilytti, että näkisittepä nämä romppeet. Alkuvuosina ei ollut mitään toimitsijavaatteita, puhelimista ja ruokailuista puhumattakaan. Työ tehtiin ”makkarapalkalla”, pioneerihengessä hyvän asian innostamana. Vähitellen tuli tunnisteeksi t-paita tai liivi ja kahvin ja piparin voimin puurrettiin pitkiä päiviä työvuoroista tietämättä. Jazzkadun tullessa mukaan kuvioihin sai hakea kupongilla sämpylän tai makkaran.
Tehdään niitä pitkiäkin vuoroja kelloon katsomatta toki edelleenkin vähän hommasta riippuen. Palvelualttius ja -halu ovat onneksi edelleen voimissaan. Vaikka oppaamme eivät enää välttämättä ajeluta artisteja omalla autollaan ja vie heitä kotiinsa maistamaan äidin makoisia lihapullia samalla kuin pyykkikone pesee artistien matkavaatteita (näin on tapahtunut), on auttaminen ja kekseliäisyys edelleen tarpeen kaikissa tehtävissä ja venymistä tarvitaan monessa asiassa. Monta hauskaa legendaarista juttua James Brownin hiuslakasta, hiustenkuivaajasta, boakäärmeiden metsästyksestä, riittävän leveän sohvan rahtaamisesta hotelliin sängyn tilalle, omasta jazzrahasta joka oli viedä vaikeuksiin, hovimestariksi Kirjurinluodon lavalle joutumisesta ja ties mistä pyörii muistoissa, ne pitäisikin saada kirjattua muistiin!
Simo, (Simo Arvela, toimitsijayhdistyksen puheenjohtaja), kerrothan juhlaväelle lämpimät terveiseni, oikein riemullista iltaa teille, yritän keritä sille yömyssylle… Terveiset myös kaikille muille Pori Jazzin vapaaehtoisille, jotka eivät noihin juhliin ehdi, kesällä tavataan!