Vesa Sytelä

Tätä kirjoittaessa olen juuri tullut kuntoilemasta ja kuten tapanani on, luin kuntopyörän päällä jälleen päivän iltapäivälehden. Päivästä ja lehden paksuudesta riippuen aikaa kuluu tuokioon juuri sopiva määrä niin että pääsee mukavasti hikeen. Tänään suurin huomio kiinnittyi urheilusivuihin joiden ykkösaihe oli tietysti juuri päättyneet jalkapallon EM-kisat ja Espanjan täysin ansaittu voitto. Edellisestä mestaruudesta on ikuiseksi alisuorittajaksikin leimatun joukkueen kohdalla kulunut yli 40 vuotta ja jo siitäkin syystä voittoa voi pitää täysin ansaittuna.

Yksi väliotsikko kertoi että “kisojen sympaattisin joukkue voitti”, enkä voi muuta kuin yhtyä tähän sitaattiin. Espanja pelasi, vaikkakin pelaajansa temperamenttisia välillä ovatkin, nöyrää ja joukkueen eteen uhrautuvaa jalkapalloa. Voi vain kuvitella mitä puhumalla 69-vuotias mestarivalmentaja Luis Aragones on saanut pelaajat uskomaan itseensä joukkueena ja pelaamaan määrätietoisesti kohti yhtä ja ainoaa päämäärää. Se ei liene ollut helppoa vahvojen yksilöiden joukkueessa, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Aragonesin aikana maa on pääsääntöisesti ollut voittoputkessa ja vanhimpana valmentajana mestaruuden koskaan voittaneen valmentajan asenteesta kertoo jotain se, että hän tarjoutui aikanaan jopa eroamaan maajoukkueen kahden perättäisen tappion jälkeen. Onneksi eroa ei myönnetty.

Vaikkakin täysin eri lähtökohdista, samanlainen nöyryys tuli mieleeni kun viikonloppuna pidettiin ensimmäinen Jazzin toimitsijatapaaminen. Mukana oli jälleen niin uusia tulokkaita kuin jo vuosia mukana olleita vakiokasvoja ja juuri näiden jo monta vuotta mukana olleiden nöyrä ja samalla ihailtavan ylpeä asenne omaan työhön tekee vuodesta toiseen aina yhtä suuren vaikutuksen. On upeaa ja kasvattavaa saada olla mukana seuraamassa, kuinka ihmiset vuodesta toiseen jaksavat innosta puhkuen hypätä mukaan, kuka mihinkin työhön. Olen joka vuosi kuullut kuinka moni sanoo “tämän olevan varmasti viimeinen vuosi” ja kuinka ollakaan seuraavana vuonna nähdään jälleen samoissa merkeissä. Tällaisesta asenteesta ei voi muuta kuin ottaa opikseen, ihan jokaisen!

Nöyrällä asenteella ja ahkeruudella pääsee monessa asiassa pitkälle ja saa aikaan hyviä tuloksia asiassa kuin asiassa, työssä kuin työssä ja tilanteessa kuin tilanteessa. Koko Jazzin toimitsijaorganisaatio on upea esimerkki tällaisesta asenteesta ja siitä kuinka hienoon yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen se on “Jazzheimon” kohdalla johtanut.

On etuoikeutettua olla mukana ja läheltä seuraamassa tällaisen hienon joukon jokavuotista aherrusta!