Elina Yrjölä

Pori Jazz 66 ry:llä on tällä hetkellä parisensataa jäsentä. Määrä on yli puolet pienempi kuin 10 vuotta sitten. Havahduin pohdiskelemaan tätä lähettäessäni jäsenkirjeitä ja miettiessäni frankeerauskoneen ääressä silmien ohitse vilahtelevia tuttuja nimiä ja heidän nykyisiä kotipaikkojaan ja sitä, kuinka moneen ihanaan ihmiseen olenkaan tutustunut vuosien varrella. Yhdistystä perustettaessa reilut 40 vuotta sitten siihen liittyi innokas joukko musiikin, etenkin jazzmusiikin ystäviä ja kannustajia, jotka halusivat tukea yhdistystä ja sen olemassaoloa. Silloin ei tuntunut olevan pääasia se mikä nykyisin on miltei ensimmäinen kysymys kaikkien huulilla; mitä siitä saa? Tärkeä kysymys tietenkin, mutta kaikenlainen talkoohenkisyys ylipäätänsä tuntuu nykyisin olevan kovin kortilla ja on monessa järjestössä kipeästi kasvava ongelma. Onneksi Pori Jazzilla on vielä paljon ihania vapaaehtoistoimitsijoita, mutta siitä aiheesta enemmän toisella kertaa.

Muistojen nostalgiassa havahduin myös siihen, että tänä vuonna minulle tulee täyteen 20 vuotta tässä talossa ja jo sitä ennen ramppasin festarilla Englannista käsin monena kesänä toimitsijana. Olen siis Kankaan Jyrkin jälkeen vanhin työntekijä talossa – joka suhteessa. Jotain kummaa taikaa tässä työssä ja työpaikassa on, että se jaksaa silti yhä vaan kiehtoa. En koe itseäni ihan niin fossiiliksi, etten ole ymmärtänyt poiskaan lähteä (?). Jazzista on taitanut tulla elämäntapa – tiedä häntä, mutta joka tapauksessa se uusiutuu joka vuosi, niin miksipäs ei. Paljon on kuitenkin tapahtunut ja muuttunut vuosien mittaan ja palatakseni alkuperäiseen aiheeseen eli yhdistysasioihin, niin viimeisimpänä, isona muutoksena pitkäaikaisen yhdistyksemme puheenjohtaja Timo Santavuon ilmoitus poisjäämisestään hallituksessa 16 vuoden työrupeaman jälkeen. Niin, ajat muuttuvat, henkilöt vaihtuvat, mutta Pori Jazz puuskuttaa vahvana eteenpäin täysin voimin yhtä ”fortena” kuin aina ennenkin. Every year in July!