Vappu on kovasti ollut blogi-tekstiemme aiheena ja minäkin aion jatkaa vielä samasta teemasta. Sovitaan, että tämä on sitten viimeinen.
Olimme kuoroni Canzonan kanssa Saksassa pitämässä pari vappukonserttia Bad Kreuznachissa ja Frankfurtissa. Saksan vappusää oli Suomea huomattavasti koleampi ja sää lämpeni kunnolla vasta viikonloppua kohti. Matka oli hauska ja tarkoitustaan vastaava, siitä ei sen enempää ja Anne rekrytoi jopa yhden uuden toimitsijankin jazz cateringiin omasta kuorostamme. Markkinointikin onnistui yllättävän hyvin, sillä lipunmyynnin vastaavamme Hannu kertoi, että Porissa asiakkaat kyselivät jo huolissaan lippuja Santanan konserttiin, kun Saksassa oli ollut liikkeellä huhu, että lipunmyynti lopetetaan, kun lippuja on myyty jo niin paljon.
Vanha totuus tuli jälleen koettua, musiikki yhdistää ja kielimuurikin häviää. Suomalaiset kansansävelmät, raikkaat merilaulut ja taidokas harmonikkamusiikki uppoavat yhtä hyvin saksalaiseen yleisöön kuin kotimaiseenkin. Kun asenne ja musiikki on kohallaan niin kaikki muukin luonaa. Oikeaan tunnelmaan päästyä alkaa saksalaisiltakin löytyä englanninkielen sanastoa ja meikäläiselle pulpahtaa kouluajan ruosteiset saksansanat pinnalle ja juttu luistaa.
Frankfurtin aurinkoisilla, kansan täyttämillä kaduilla, melkein hukuimme ihmisvilinään, mutta kulman takaa kuuluva katusoittajan saksofonin törähdys johdatti taas oikealle torille ja voi kun se tuntui heti niin kotoisalta ja sai hymyn huulille. Joku alkoi jo leikkimielellä ehdottaa bändin buukkaamista jazzeille, mutta ei se sentään niin hyvä ollut kuin mitä meillä Porissa kuullaan.