Niina Eeva
Eräänä talvisena iltana keskustelin isomman naisporukan kanssa siitä, mikä on kunkin paras Pori Jazz -muisto vuosien varrelta. Yksi oli kohdannut nykyisen aviomiehensä festivaalin humussa. Toisen muisto oli kirkkaampi kuin muisti: porukalla kumottujen viinitokkien jälkeen eivät jalat tahtoneet kantaa ja järkkäritkin tulivat häätämään ryhmä rämää jo kotiin päin.
Kolmannella taas parhaaksi jazzmuistoksi oli noussut isoveljen keikka uudenuutukaisella LP40!:lla muutama vuosi sitten. Eräällä oli jazz-kavereidensa kanssa jokavuotinen kisa siitä, kuka bongaa eniten julkkiksia päivän aikana. Joku ei ollut käynyt jazzeilla vielä koskaan; toinen taas jo kapaloikäisestä lähtien.
Keskustellessamme monella nousi päälle muiden kuitenkin se festivaalin kuuluisa tunnelma, joka tutkimustenkin mukaan on yksi Pori Jazzin kiistattomista vahvuuksista. Suomen tunnetuimman ja kiinnostavimman* kesätapahtuman missiona onkin mm. tuottaa kävijöilleen tunnelmaltaan ja puitteiltaan ainutlaatuisia elämyksiä, joita halutaan vuodesta toiseen kokea uudelleen.
Mutta kun nyt päästiin asiaan, mikä on SINUN paras Pori Jazz -muistosi? Jätä vastaus alle “Kommentoi”-kohtaan ja saattaa olla, että palkitsemme hauskimman ja mukaansatempaavimman muiston konserttilipuilla!
* Taloustutkimus Oy: Mielikuvat kesätapahtumista ja sponsorointi 2007.
Kun Gary Moore joskus vuosia sitten aivan tyynenä lauantai-iltapäivänä antoi kitaransa soittaa meille nautiskelijoille “Still got the blues”-sävelet, sitä hetkeä en unohda, lehtikään ei liikahtanut ja aurinko paistoi….sitten runnelman rikkoi kesken esitystä kaksi humisevaa kuumailmapalloa jotka nousivat juuri kohiste….tunnelma oli miltei pilalla….
No se ei takuulla ole Kanye Westin keikka tässä taannoin, kun sain niskaani sekä kuumat kahvit että taskulämpimät siiderit.. Mutta se hyvinkin voisi olla muutamien vuosien takainen Macy Grayn keikka, kun aurinko paistoi ja everybody shaked it, it was the time to be free amongst ourselves..
10 vuotta sitten… mieheni tapasi minut päästagella ja 10 sekuntia minua seuranneena tokaisi… tuosta tulee vaimoni. Naimisissa ollaan ja meillä on 2 ihanaa tyttöä. Nyt tullaan samalla porukalla, joka tuolloin oli paikalla (kaikki tulevat) juhlimaan 10. vuosipäiväämme 18.7.
Taitaa olla jatsit Amorin suosiossa! Myös minä ja mieheni tapasimme ensimmäistä kertaa 18.7.1998, eli kymmenen vuotta sitten, WorkShopin aamuöisessä kuumuudessa =O) Sen jälkeen ei kovin paljoa erossa oltukaan, “otetaan ihan hitaasti ja rauhallisesti” – päätöksen jälkeen kesti noin 3 kuukautta kun jo muutin kimpsuineni hänen luokseen. Kihloihin menimme jatseilla vuotta myöhemmin, romanttisesti Hurmio-yhtyeen treenikämpillä jossa majoituimme (kiitos vaan pojat!). Nyt olemme siis naimisissa, ja edelleen pyrimme käymään jatseilla tunnelmoimassa joka kesä, aina kun työt ja rahavarat antavat myöten. Poikammekin on ollut mukana jatsaamassa vauvasta asti. Tänä vuonna juhlitaankin sitten isosti, ihanaa 10-vuotista yhteistä taivalta…
kesällä 1999 lähdimme tyttöporukalla Poriin. auton ratissa oli mies, joka kesti urhoollisesti iloisessa jazztunnelmassa olleen remmimme ja biletti sitten koko automatkan edestä ub40:n keikalla. rankkasade alkoi sillä minuutilla kun bändi aloitti, ja sadetanssista kertova otsikko seuraavan päivän lehdessä kiteytti kaiken: tunnelma oli taivaissa ja kannat katossa, vaikka yläkerrassa oli taas saavi kallellaan. parasta kaikessa oli kuitenkin jazztyöläisenä pörheltänyt mies, joka löytyi kotiin palattua oman kantakapakan pöydästä. nyt me kaksi roudaamme joka kesä poriin myös tytärtämme, joka osallistuu nyt viisivuotiaana kuudensiin jazzeihinsa. tyttären suosikkiesiintyjät ovat olleet don johnson big band ja paul anka.
Olemme mieheni kanssa vuodesta 1986 käyneet yhdessä ainakin yhdessä konsertissa joka kesä ja mieheni jo vuodesta 1981 yksin, koska minä en voinut jättää niin pientä lasta vielä mummun hoitoon. Vuodesta 1987 on lapsetkin (silloin 7 ja 3 v.)olleet mukana sunnuntain konsertissa. Hyvin viihtyivät piknikillä, kun oli hyvät eväät ja lukemista ja pelejä ja aina iso ryhmä tuttuja kanssamme. V. 1992 lapset olivat taas mukana (silloin 12, 8 ja 4v), kun halusivat Kirjurin minigolfiin, ihanat portsarisedät ottivat nimet ylös, katsoivat, missä me vanhemmat istumme ja veivät lapset golfaamaan ja kun lapset tulivat takaisin, ohjasivat he lapset vanhempien luo. Tosi hyvää palvelua! Me saimme nauttia musiikista ja lapsilla oli ison veljen opastuksella ollut onnistunut minigolfkeikka.
Yksi ikimuistoisimmista Jazz-muistoista (ja niitä on lukemattomia !) on B.B.Kingin konsertti yli kymmenen vuotta sitten. Silloin satoi lähes kaatamalla, mutta tunnelma oli ainutlaatuinen. Miehelläni ja minulla oli upouudet sadeasut päällä ja jammailimme penkeillä koko konsertin ajan. Musiikki oli parasta, mitä olen jazzeilla kuullut ja esiintyjä oli uskomattoman sympaattinen. Taukoamaton sade ei haitannut lainkaan, vaan yleisö nautti täysin palkein !
Vuosi 1995. Satuimme silloisen poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa ilmaiskonserttiin, jossa soitti bändi, jonka musiikki kolahti heti niin, että eikun jammailemaan vaan vaikka vettä satoi. Kädessäni ollut olutmukikin oli erittäin riittoisa, eikä tyhjentynyt juuri ollenkaan – mukin täyttymisestä piti sade huolen. Fiilis oli loistava.
Tästä alkoikin jokakesäinen perinne jazzeilla käymisestä.
Meillä on ystäväni Karoliinan kanssa ollut tapana monena vuonna mennä Poriin, entiseen kotikaupunkiimme, juuri jazzien aikaan. Itse asun Kuopiossa ja Karoliina Lontoossa. Menemme aina jazzeille lauantain konserttiin ja aina mukaan on mahtunut muitakin kavereita ja kaverin kavereitakin, päivä on kulunut piknikillä hyvää musiikkia kuunnellen ja kuulumisia vaihdellen. Paras muisto jazzeilta on kahden vuoden takaa, kun lauantain pääkonsertin esiintyjäksi sattui vielä all time favourite eli Sting. Päivä oli pilvinen, mutta kun herra aloitti aivan mahtavan konserttinsa, taivas repesi ja aurinko tuli esiin. Siinä meitä jammasi 15 hengen porukka yhdessä 37 000 muun kanssa. Tunnelma oli aivan loistava. Toivottavasti tänä vuonna saatte samanlaisen tunnelman perjantaille, kun Santana näyttää vetävän Areenan lähes yhtä täyteen kuin Sting. Itseltä jää tänä vuonna jazzit ensimmäistä kertaa elämässä väliin…
Satu 33 v.