Vesa Sytelä

Viimeksi kirjoitin kevään merkeistä ja jääkiekosta. Samalla linjalla jatketaan tälläkin kertaa. Tätä kirjoittaessa on Kanadassa meneillään jääkiekon MM-kisat. Siellä “raipet, kamalahdet ja muut matalaotsat” (kuten eräs nimimerkki edellistä kirjoitustani asiantuntevasti kommentoi) ottavat yhteen eri maiden parhaiden pelaajien kanssa.

Eilen (tätä kirjoittaessa) illalla avasivat kisansa Suomi ja Saksa. Suomi oli selkeästi parempi ja vei ansaitusti voiton. Asiaa sen kummemmin analysoimatta pystyi kotikatsomon sohvaltakin saakka näkemään, että molempien taktiikka pohjautui hyvään joukkuepeliin. Kuitenkin, Suomen joukkueesta nousi esiin muutama selkeästi parempi yksilöpelaaja jotka lopulta ratkaisivat pelin Suomelle.

Tiimityö ja joukkue kokonaisuudessaan ovat kaiken a ja o mutta on selvää että hyviä yksilöitä ja suunnannäyttäjiä tarvitaan aina, jokaisessa joukkueessa ja tiimissä. Oli lajista mitä mieltä tahansa, on selvää että mikä tahansa tiimi, vaikka olisi kuinka hyvä paperilla, on juuri niin heikko kuin sen heikoin lenkki ja toisaalta myös niin vahva kuin sen parhaat osat ratkaisevalla hetkellä.

Jääkiekossa valmentaja on se, jonka tehtävänä on kerätä joukkueeseen sopivassa suhteessa sekä joukkueen eteen töitä tekeviä nöyriä puurtajia, että sopivalla hetkellä parrasvaloihin nousevia tähtiä, jotka parhaimmillaan ovat loistavia johtajia mutta saattavat huonoimmillaan olla keskenään naljailevia diivoja. Kun vielä tiedetään, että tappion hetkellä kaikki on valmentajan syytä, olivat pelaajat sitten pelanneet kuinka huonosti tahansa, ei tulisi mieleenikään olla yhdellekään lätkävalmentajalle kateellinen.

Juuri tätä kirjoittaessa on myös selviämässä toisen hienon, tosin Suomessa hieman tuntemattomamman urheilulajin, snookerin maailmanmestari. Siinä heino laji seurattavaksi kaikille niille, jotka haluavat nähdä välillä aivan uskomattomia yksilösuorituksia! Laji ei voisi olla kauempana lätkän vauhdista ja ryminästä mutta siltikin todella viihdyttävää ja värikästä TV-urheilua. Suosittelen lämpimästi.

Ja sitten otsikkoon! En muista milloin viimeksi olen vappuaattona keskellä yötä istunut ulkona viiniä juoden ja mukavia jutellen niin että olisi ollut lämmin! Joistakin vapuista en muista muutenkaan juuri mitään, tai se mitä muistan, ei välttämättä ole muistamisen arvoista – mutta yhtä lämmintä keliä ei muististani ihan heti löydy. Ei voi muuta kuin toivoa että tämä antaa viitteitä hyvistä Jazz-keleistä!