Elina Yrjölä

Ollaan yli toukokuun puolivälissä ja jazztoimiston tahti kiihtyy ja tunnelma tihenee. Uudet kesätyöntekijämme ovat lähes kaikki jo aloittaneet pestinsä ja toimistoon on tullut uutta virettä ja väriä. Osa kesätyöntekijöistä on uusia, osa jo vanhoja tuttuja ja toivon mukaan kohta kaikki tunnemme toisemme hieman paremmin ja muodostamme hyvän jazzjoukkueen festivaalille 2009.

Koska kaikilla on paljon työtä ja tehtävää tulee aivan liian usein vain puurrettua omassa työpisteessä tietokoneen takana, ja sosiaalinen kanssakäyminen jää minimiin. On muka niin kiire, ettei ehdi istahtaa yhteiseen kahvipöytään juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia työtovereiden kanssa, vaikka juuri nuo kahvitauot ovat usein kaikkein parhaimpia hetkiä esim. tiedonkulun kannalta. Tällöin kuulee ja oppii monta asiaa ja myös kynnys kysyä ja selvittää jokin mieltä askarruttava asia on paljon pienempi. Ja tietysti myös tiimityön kannalta on helpompi työskennellä, jos ehtii hieman perehtyä toisiinsa. Aivan liian usein keskinäinen kanssakäyminen tuppaa tapahtua vain sähköpostin välityksellä.

Toki meillä Jazzissa on aina järjestetty yhteisiä turnauksia ja erilaisia tempauksia, joissa pääsemme tutustumaan toisiimme paremmin. Esim. vuosi sitten olimme koko porukalla melomassa Eurajoella. Miltei kaikille kokemus oli uusi ja lisäksi kova tuuli laittoi kyllä voimat ja tiimityön koetukselle. Hyvin kuitenkin päämäärään selvittiin ja vielä kun jaksettiin raahata kajakit ja kanootit toimarimme kesämökin rantaan, jonne retkemme päätyi, oli olo väsynyt mutta ah niin tyytyväinen. Sen jälkeen maistui kylmä juotava, sauna ja herkulliset tarjoilut kaksin verroin. Montaa monessa on vuosien kulussa tehty, pelattu pesistä, käyty värikuulasotaa, opeteltu purjehtimaan, pelattu rantapalloa, opeteltu ampumaan, saunottu, uitu, kokattu, pyöräilty ja rullaluisteltu, hienoja hetkiä ja paljon on kerääntynyt mukavia muistoja. Silti peräänkuulutan, että yhteisiä kahvihetkiä ei pitäisi laiminlyödä, edes muutaman kerran viikossa, vaikka onkin aina niin kiire…