Mikko Peltola
Pori Jazzissa Kirjurinluodon konsertit ovat olleet aina juonnettuja. Muistini takautuu 1970-luvulle, jolloin Kirjurin konsertteja juonsivat mm. Ylen jazzradion toimittajat, kuten Matit Konttinen ja Poijärvi. Myös Jyrki Kangas kävi juontamassa, eikä yhtään huonommin.
Yhteistä juontajien valinnalle on aina ollut se, että asian hoito on jäänyt viime tippaan. Olen sekaantunut juontajien rekrytointiin (kuulostaapa ammattimaiselta!) 90-luvun alusta lähtien. Tuolloin totesimme, että vanhemman kuuluttajakaartin rinnalle tulisi saada vereksiä voimia. Tuumasta toimeen: muistan pyytäneeni tehtäviin aikanaan mm. Tapio Liinojaa, Lasse Norresta, Nina Honkasta ja Sallamaari Muhosta (silloinen Nieminen). Kaikki paljastuivat pienen briiffin jälkeen täysverisiksi ammattilaisiksi ja homma hoitui.
Omia suosikkijuontajiani ovat olleet sujuvasanaiset muusikot. Viime vuosikymmenellä pyysin juontohommiin mm. Honey B -kitaristi ja bluesministeri Esa Kuloniemen sekä laulaja, radioääni Harri Saksalan. Heidän tietonsa musiikista, stage-uskottavuus sekä tekninen juontaminen ovat kovaa luokkaa. Ehkä juuri muusikkotaustastaan johtuen heillä on tehtävään hyvä ote ja uskottavuus. Tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti myös Olli Ahvenlahti.
Pori Jazzin juontajat ovat aina toimineet kulupohjalta eli matkat ja (koti)majoitus on maksettu sekä pari vapaalippua vaivan palkaksi. Siksi juontajien headhunttaus ei ole ollut kovin tavoiteltu tehtävä. Vuosien aikana on tullut kuitenkin sellainen juontajapankki, johon voi vaikeinakin aikoina turvata.
Tästä käyköön esimerkkinä viime kesä, jolloin vielä festivaaliviikolla yritin tavoittaa Harri Saksalaa. Tiesin, että yhteyden saaminen on vaikeaa, koska Saksala on seilori, eikä ohjaa venettään kännykkä kourassa. Tekstiviesti kuitenkin lopulta tavoitti, ja Saksala soitti: “Miksa, mä olin jo vähän huolissani, kun susta ei ole kuulunut mitään”. Hädässä ystävä tunnetaan, ja palkitsevinta oli taas jälleennäkeminen festivaalilla ja ensimmäisen työpäivän jälkeinen yhteinen olut Kokemäenjoen rannassa.