Markus Partanen

Tunnustan, etten vuosikausiin seurannut jazzkriitikoiden Vuoden parhaat levyt -äänestyksiä. Varsinkin amerikkalaislehtien ”top-tenit” olivat lähinnä listauksia jo maineensa vakiinnuttaneiden jenkkijazzareiden tuoreimmista julkaisuista. Nyt kuvio vaikuttaisi hieman muuttuneen – ainakin jos katsoo Village Voicen kriitikkoäänestystä vuoden 2009 parhaista jazzlevyistä.

Newyorkilaislehden 50 parhaan albumin lista on monipuolinen, raikas ja yllättävä kattaus jazzin eri tyylejä laidasta laitaan, mukana toki tunnettuja nimiä, mutta paljon myös nuoria voimia. Ykkössijan 99 kriitikon äänestyksessä sai Vijay Iyer Trion Historicity (ACT), siis intialaista sukujuurta olevan, New Yorkissa asuvan pianistin triolevy, jonka on julkaissut saksalainen levymerkki. Oiva esimerkki siitä, että jazz on taiteenlajina maailmankansalainen, joka ottaa vaikutteita kaikkialta ja on juurtunut kaikkialle.

Iyerin albumi on menestynyt muissakin äänestyksissä, ja sen levy ansaitsee: persoonallinen musiikki vie kuulijan uuteen paikkaan, välineenä pianistin omat sävellykset ja tulkinnat mm. Andrew Hillin, Leonid Bernsteinin ja Stevie Wonderin tuotannosta. Historiallisia elementtejä on siis mukana, mutta ei jalustalle nostettuina ikoneina, vaan Iyerin trion omaa ilmaisua nykyhetkessä palvelevina keskustelukumppaneina.

Entä kertooko Village Voicen listan yllättävä monipuolisuus jostakin suuremmasta käänteestä amerikkalaisten jazzkriitikoiden asenteissa? Äänestyksen kuraattorina toiminut Francis Davis tarjoaa selitykseksi mm. sitä, että äänestykseen osallistui aiempaa enemmän nuoria toimittajia, joiden korvat ovat herkkinä uusien ja tuoreiden tekijöiden musiikille. Davisin mukaan myös suurten jazzlevymerkkien halu jaella toimittajille arvostelukappaleita on hiipunut – aivan kuten noiden ns. major labeleiden jazzjulkaisujen määrä on sekin viime vuosina vähentynyt. Kun valtavirta väistyy, niin aluskasvillisuus pääsee paremmin esille.

Eurooppalaisten jazzareiden levyjä on Village Voicen Top 50:een päässyt ainoastaan muutama, mutta äänestykseen osallistuneista kriitikoista eurooppalaisia onkin vain pieni osa. Heidän henkilökohtaisilta listoiltaan – jotka nekin on julkaistu – löytyvät esimerkiksi trumpetistien Tomasz Stanko (Puola), Enrico Rava (Italia) Arve Henriksen (Norja) ja Jukka Eskola (Suomi) uusimmat albumit.

Toivottavasti vanhan mantereen jazzkriitikoiden ääni voisi tulevaisuudessa kuulua äänestyksessä laajemminkin. Ei siksi, että löytyisi se ”oikeasti vuoden paras jazzlevy”, sillä sellainen kilpailu on jo ideanakin täysin järjetön. Vaan siksi, että mahdollisimman monipuolisen jazzjulkisuuden voittajia ovat lopulta itse musiikki ja siitä kiinnostuneet kuuntelijat.

Linkki: http://www.villagevoice.com/2009-12-29/music/2009-voice-jazz-critics-poll-the-results