Jyrki Kangas
Suomen Kuvalehti järjesti ystävänpäivänä mielenkiintoisen seminaarin, jossa mm. Ilmatieteen laitoksen tutkija Juha A. Karhu esitteli lämpötilan muutoksia vuodesta 1850 alkaen ja vuoteen 2100 ennustaen. Historian käyrät antoivat uskoa ennusteiden luotettavuuteen.
Ihmisellä on tietysti tulevaisuuteen osuutensa päästöjen hillinnän tai hillitsemättömyyden seurauksina. Ilmaston lämpenemisen toleranssi on +1 ja +
Mitä Pori Jazziin tulee, niin se on koko historiansa järjestetty ”worst case” –ajattelulla. Eli valmistautumalla siihen, että sataa, tuulee, normaalit lennot eivät toimi, olut saattaa loppua, sähköt menevät poikki, yleisö ja esiintyjät polttavat päreensä ja asiat eivät menekään, kuten on ajateltu. Pienessä mittakaavassa tuollaista on sattunut isoilla festivaaleilla monissa asioissa joka päivä ja joka vuosi. Niistä selvitään sillä, että organisaatioon valitaan sellaisia henkilöitä, jotka osaavat toimia niin, että kaikki tapahtuu sitten jollakin muulla tavalla ja yleisö kärsii mahdollisimman vähän. Niin tulevaisuudessakin.
Jyrki,
milloin on oltu lähinnä katastrofia eli moni asia on lauennut näpeille yhtä aikaa?
Hyvä kysymys! Vuonna 1986 oli pahin kokonaistilanne.
Tsernobyl-räjähdys pysäytti lipunmyynnin toukokuussa, kun Manhattan Transfer peruutti tulonsa ja uutisoi syyksi voimalaonnettomuuden aiheuttaman säteilyvaaran Porissa. Korvaanneet esiintyjät eivät myyneet ennakolta ensimmäistäkään lippua 2 kk:ssa.
Samaisen festivalin aikana satoi ja tuuli. Jazzkadun katot lentelivät yöllä ilmassa. Yleisöä ei liikkunut ja tunnelma oli kuin lokakuussa. Kirjurissa ilmassa lennellyt iso koivun oksa tuhosi miksauspöydän, ja uuden saaminen viivästytti konsertin alkua 4 tunnilla. Ovimyyntiä ei ollut ollenkaan. Taloudellinen lopputulos oli ymmärrettävästi huono, samoin medioiden uutisointi ja imago, joka painui seuraavaksi talveksi alas.
Onneksi tuota vuotta edelsi ja seurasi erinomaiset vuodet.