Hannu Aho

Katselen näitä Pori Jazzin asioita täältä lipunmyynnin vinkkelistä. Vappu on yksi lenkki tässä kevään juhlapäivien ketjussa. Juhlapyhät tuovat kaivattua katkosta arjen harmaisiin rutiineihin. Toisaalta ne myös omalla tavallaan häiritsevät lippukauppaa. Vappuviikko on taas tällainen puolikas viikko, jolloin kaupanteko loppuu käytännössä keskiviikkona puoleen päivään. Tällaisina viikkoina on vaikea pysyä budjettitavoitteissa kiinni. No, Carlos Santana vetää tällä hetkellä lipunmyyntiä raivokkaasti eteenpäin. Myynti on ennätyslukemissa, ajankohta huomioiden, Kirjurinluoto Arenalla perjantain konsertissa.

Juhlapäiviä vietettiin viimeksi viime viikolla, kun toimitusjohtajallamme Katjalla oli synttäripäivä. Yhdessä syötiin tippaleipää ja ojennettiin jo melkein perinteinen lahja. Toimistopäällikkö Elina oli löytänyt kätköistänsä jazzin postikortin Katjan syntymävuodelta. Siinä tippaleipää syödessämme ja lahjoja ojennellessamme Jyrki kertoili tuon kyseisen vuoden julisteen synnystä. Julisteen suunnittelija oli pyytänyt ison pinon valokuvia Jazzin arkistosta ja kun määräaika oli tullut, ei julisteesta ollut tietoakaan. Niinpä julisteen suunnittelijalla oli sitten tunti aikaa hoitaa asia kuntoon. Suunnittelija oli repinyt kuvat silpuksi ja asetellut kuvasilpun muodostamaan tekstin Pori Jazz. Korvaamattomasta materiaalista oli tehty uutta materiaalia.

Näistä korvaamattomista materiaaleista kahvipöytäkeskustelu kääntyi sitten toiseen korvaamattomaan materiaaliin, vanhoihin tapahtumiin ja muisteloihin vuosien varrelta. Näihin asioihin pitäisi myös organisaatiossa kiinnittää huomiota. Hauskoja tapahtumia pitäisi myös jollain tavalla pitää pystyä tallentamaan nyt kun kertojia ja muistoja on vielä helposti ja pienellä vaivalla tallennettavissa. Näitä tapahtumia itse kullakin riittää vaikka kuinka paljon.

Tässä tulee mieleen esim. vuosi 1988 ja Carlos Santanan edellinen vierailu Poriin. Konserttipäivä oli sunnuntai ja ihmisiä paljon liikenteessä. Lippuja myytiin Kirjurinluodon lipunmyynnissä kovaa vauhtia, kunnes poliisi tuli paikalle ja lopetti koko touhun. Kirjurinluodolla oli poliisin mielestä liikaa yleisöä. Lippuja oli tuohon mennessä myyty n. 15 000. Tuollainen määrä on sittemmin ylitetty jopa Kirjurinluodon vanhalla lavalla moneen kertaan.

Ai mitä sitten kun poliisi tuli? Myynti keskeytettiin ja kun poliisiauton perävalot näkyivät, lipunmyynti avattiin taas uudelleen ja myyntiä jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Veli-Jukka ”Velju” Leppänen

Maanantaiaamulla ajaessani keväisessä räntäloskassa kohti Riihimäkeä jälkikasvuni torkkuessa tyttöystävänsä kanssa auton takapenkillä, kuuntelin Santanan hyvää musiikkia. Ajatukset palasivat vuoteen 1988 ja kuumaan aurinkoiseen päivään Kirjuriluodossa, siellä nautittuun piknikiin ja ennen kaikkea loistavaan tunnelmaan. Poikani oli tuolloin kahdeksan kuukauden vaippaikäinen vilkkusilmä. Hän nautti suunnattomasti auringon lämmöstä ja musiikista rummuttaen sen rytmissä molemmilla käsillä styroxisen kylmälaukun kantta. Myöskin lähipeittojen ihmiset nauttivat hänen riemustaan – ja varsinkin silloin kun hänet oli vapautettu vaipan kahleista … Siinä vaiheessa naapuripeitoilla ratkesi riemu, itse ymmärsimme syyn vasta kun havaitsimme mitä kaikkea vaipan poisottaminen olikaan vapauttanut )

Kyseisen vuoden jälkeen yhdetkään jazz-festivaalit ja Kirjuriluodon piknik eivät ole jääneet häneltä väliin. Ensin hän toimi isän pikkuapulaisena ja iän karttuessa riittävästi hän täytti vaadittavat toimitsijakriteerit. Ja nyt hän toimii vastuullisena tekijänä tiedonvälityksen ytimessä. Samalla on kehittynyt hänen elinikäisten musiikillisten elämyksien etsiminen. Ja merkit näyttävät siltä, että niiden kertymistä ei saa katkaistua hevillä eikä edes rock’n’rollilla.

Myös Suomen puolustusvoimat suhtautuivat myönteisesti tähän festivaalin kannalta niin elintärkeään vapaaehtoistoimitsijan tehtävään. Vain yhdeksän aamua oli viime vuonna aamukammasta kadonnut, kun reipas alokas saapui lomille neljäksi päiväksi suorittamaan – ei pakollista velvollisuuttaan, vaan vapaaehtoista kunniatehtävää. Tämän tehtävän puitteissa hänelle on kertynyt joka vuosi repullinen elämyksiä niin maailmanluokan tähdistä kuin toimimisesta ainutlaatuisen organisaation osana.

Itseni ja edustamani yhteisön puolesta: Ja eikun elinikäisiä elämyksiä etsimään!