Jyrki Kangas
Tulevaisuuden ennustaminen on haasteellista, edesvastuutonta, mutta välttämätöntä. Suomen tulevaisuuden tutkimuksen seurannassa olen oppinut, että meitä on karkeasti kolmea sorttia: Tulevaisuuden tutkijat ja professoritason tietäjät sekä tutkimustulosten hyväksikäyttäjät eli tulevaisuuden tekijät, visionäärit, taivaanrannan maalarit ja minä.
Miten onkin, asioiden eteenpäinvieminen ilman visiota, tavoitteita ja niiden toteuttamissuunnitelmia on ajelehtimista joka ennemmin tai myöhemmin pudottaa tekijänsä elinkaarien väliseen ”ilmakuoppaan”. Siis mahalaskuun, joka tapahtuu, koska asia ei uudistunut asiakassukupolvien vaihtumistahdissa, vaan vähän myöhässä.
Pori Jazz on elänyt viisi tunnistettavaa elinkaarta mahalaskuineen ja selviytymistaisteluineen. Tänä vuonna taas yksi elinkaari päättyy tultuaan ajallisen mittansa päähän ja osaksi myös oman vaikuttamiseni vaihtuessa seuraavan sukupolven eetoksiin. Tässä saumassa tarvittaisiin myös vähän onnea.
Jos muutokset ja uudistukset hautautuvat kaatosateeseen, häipyvät ne näkyvistä. Jos aurinko paistaa ja väkeä riittää, tulevat muutokset myönteisesti esiin. Tuore vertauskohta on jääkiekon olympiajoukkueemme. Ellei mitalia olisi pienellä säkällä tullut, olisi teilaus ollut melkoinen. Kun pronssia tuli, jäivät pienet erheet varjoon.
Kehittäminen on kautta aikojen ollut yksinkertaista. Tehdä jotakin niin, kuin ei ole ennen tehty. Kehittäminen, keksiminen ja patentoiminen on aina evoluution tulosta. Siis aikaisempien pienten kehitysaskelten kokoamista ja niputtamista uudeksi tuotteeksi, keksinnöksi tai patentiksi. Tällainen Darwinin evoluutioteoriakin on.
Pori Jazz ei voi muuttaa Raumalle. Pori Jazzin ajankohta on heinäkuun puolessavälissä. Festivaalin tapahtumapaikat ovat kaupungin jokikeskiössä. Ei muualla. Jokikeskiön infrastruktuuria voidaan muuttaa ja mieluummin parempaan päin. Näin ei ole aina mennyt, vaan festivaali on menettänyt parempaan käyttöön mm. tehdasmiljöitä.
Nyt vuonna 2010 on mahdollista tehdä Jazzkadulle uusi ilme. Antakaa yleisölle aikaisempaa kiehtovampaa ilmaiskonserttitarjontaa, ruokapalveluja, viihtymismiljöötä ja hyvin valikoitua nonfood-tarjontaa. Lippis vieköön miehen mennessään! Uusi moderni minä! Ja päälle vielä taidenäyttelyitä. Tämä on kulttuuria! Minulle!
Meillä on visioita ja meillä on myös rajoituksia. Meillä on sää- ja muita uhkia, mutta meillä on myös sisäistä laatua sateenkin varalle. Laatu ei sula vedessäkään! Teemme parhaamme arvostelijoitamme pelkäämättä ja uskomme voivamme tulevaisuudessakin tuottaa elinkelpoisia uusia elämyksiä, jotka tunnistetaan vasta vuosien päästä.
vai se, että yli 20 vuotta ollut toimitsijakonkari iloitsee siitä miten hienoa oli taas olla mukana? Vaiko se, että yhteistyökumppanin edustaja tulee Poriin viideksi päiväksi lomallaan siksi, kun täällä on niin hyvä meininki, vaikka hänen vieraansa ovat täällä vain päivän. Vai se, että Setzerin kiertuemanageri lähettää ylistävän kiitoskirjeen niille, joiden kanssa on Jazzin organisaatiosta työskennellyt joko ennen keikkaa tai Porin visiitin aikana? Vai se, että ne itselleni tulleet yhden käden sormilla laskettavat festivaalikävijöiden reklamaatiot (jotka olivat kaikki ihan asiallisia), alkavat tai päättyvät kuitenkin kiitoksilla hyvistä festareista? Mahdoton valita ja jokaisen kiitos tuntuu hienolta. Ja suurin kiitos kuuluu sille, joka tämän kaiken tekee ja mahdollistaa: vapaaehtoiset ja muu Pori Jazzin organisaatio, esiintyjät, yleisö ja yhteistyökumppanit, niin sponsorit kuin urakoitsijat. Suurkiitos kaikille!