Mikko Peltola
Kotimaisella jazzilla on tänä syksynä syytä pieneen juhlaan. Sibelius- Akatemian jazzmusiikin koulutusohjelma täyttää 25 vuotta, se perustettiin vuonna 1983.
Sibelius-Akatemialla on hieno historia ja maine. Se on edelleen pohjoismaiden suurin musiikkikorkeakoulu. Sen tehtäväksi määritellään vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria. 80-luvun alkupuoli oli Sibikselle merkittävää aikaa, kun sen suojiin perustettiin jazzin ja kansanmusiikin osastot. Tällä oli myös musiikkipoliittista merkitystä, koska näin edellä mainitut musiikkityylit “tunnustettiin” klassisen musiikin rinnalle.
Sibiksen jazzlinjan kautta on tullut jo monta merkittävää jazzmuusikkoa, joiden taidot on rekisteröity koti- ja ulkomaisilla konserttilavoilla. Se on tarkoittanut myös merkittäviä työtilaisuuksia linjan opettajille. Rumpali ja professori Jukkis Uotila sekä saksofonisti ja jazzlinjan johtaja Jari Perkiömäki ovat tehneet merkittävän työn tämän opinahjon eteen. Porilaislähtöinen ja Pori Big Bandissä oppinsa saanut Perkiömäki oli myös jazzlinjan ensimmäinen oppilas, joka väitteli tohtoriksi jazzista.
Onko musiikissa sitten kaikki hyvin ja tasa-arvoista, kun jazzissakin saa yliopistotason koulutusta? EI OLE! Klassisen musiikin ylivalta esimerkiksi apurahoissa ja musiikkiin kohdistuvissa investoinneissa on räikeä. Ensin hoidetaan klassisen musiikin, oopperan tai oopperajuhlien asiat ja konserttitalot kuntoon ja näistä jääneillä muruilla ruokitaan esimerkiksi rytmimusiikin tarpeita. “Valittavasti”, kuten eräs vastikään Nobelin rauhanpalkinnon saanut sanoisi.