Archive for toukokuu, 2008

Pori Jazz on sponsorien lellikki

torstai, toukokuu 22nd, 2008

Visa Nurmi

Erilainen yritysten suorittama tukitoiminta on ollut niin vahvasti pinnalla mediassa viime päivinä, että positiiviset ja aidot tukihankkeet ovat jääneet tuon negatiivisen huomion alle.

Yritykset ovat nimittäin Mainostajien Liiton teettämän tutkimuksen mukaan innostuneet uudelleen sponsoroinnista. Yrityksissä nähdään taas hyvän maineen merkitys. Ja se, että hyvää mainetta voi luoda ja ylläpitää liittoutumalla hyvämaineisten tahojen kanssa.

Tämä merkitsee uusia resursseja urheilulle ja kulttuurille. Vaikka urheilu edelleenkin nauttii valtaosan yritystuista, on tuen ohjautumislogiikka muuttunut. Nyt ei tueta niinkään lajia, vaan positiivisia ilmiöitä. Niinpä ei olekaan ihme, että taitoluistelija Kiira Korven ihastuttava olemus (ja menestys) on hurmannut yrityspäättäjät.

Kulttuuripuolen lellikki ei ole – yllätysyllätys – ooppera, vaan satakuntalaisella suistomaalla soitettava musta rytmimusiikki. Pori Jazz keräsi eniten mainintoja sponsoritutkimuksessa! Se on upea uutinen ja palkinto sille pitkäaikaiselle työlle, mitä Porissa on tehty kulttuurin toimintaedellytysten eteen.

Pori Jazz on tapahtumamarkkinoinnin ja sponsoroinnin pioneeri Suomessa. Jazzin viitoittamalla tiellä monet tapahtumat ovat kasvattaneet resurssejaan vuosien varrella. Ja voi olla, että edelläkävijän valtikka on välillä vieraillut jossain muualla, mutta nyt se näyttää taas olevan vahvasti Porissa.

Pori Jazz tarjoaakin yritysmaailmalle vertaansa vailla olevia mahdollisuuksia. Ainoastaan mielikuvitus on rajoittavana tekijänä.

Kun samassa barometrissa ennakoitiin 22%:n kasvua sponsoribudjetteihin, voi uskoa, että Pori Jazz saa siitä oman vahvan siivunsa. Ja uskolliset kävijät aina vaan paremman festivaalin!

Lue lisää tutkimuksesta osoitteesta http://www.mainostajat.fi/mliitto/sivut/Sponsorointibarometri2008.html 

Musiikki on silta – klisee tai ei

maanantai, toukokuu 19th, 2008

Elina Yrjölä

Vappu on kovasti ollut blogi-tekstiemme aiheena ja minäkin aion jatkaa vielä samasta teemasta. Sovitaan, että tämä on sitten viimeinen.

Olimme kuoroni Canzonan kanssa Saksassa pitämässä pari vappukonserttia Bad Kreuznachissa ja Frankfurtissa. Saksan vappusää oli Suomea huomattavasti koleampi ja sää lämpeni kunnolla vasta viikonloppua kohti. Matka oli hauska ja tarkoitustaan vastaava, siitä ei sen enempää ja Anne rekrytoi jopa yhden uuden toimitsijankin jazz cateringiin omasta kuorostamme. Markkinointikin onnistui yllättävän hyvin, sillä lipunmyynnin vastaavamme Hannu kertoi, että Porissa asiakkaat kyselivät jo huolissaan lippuja Santanan konserttiin, kun Saksassa oli ollut liikkeellä huhu, että lipunmyynti lopetetaan, kun lippuja on myyty jo niin paljon.

Vanha totuus tuli jälleen koettua, musiikki yhdistää ja kielimuurikin häviää. Suomalaiset kansansävelmät, raikkaat merilaulut ja taidokas harmonikkamusiikki uppoavat yhtä hyvin saksalaiseen yleisöön kuin kotimaiseenkin. Kun asenne ja musiikki on kohallaan niin kaikki muukin luonaa. Oikeaan tunnelmaan päästyä alkaa saksalaisiltakin löytyä englanninkielen sanastoa ja meikäläiselle pulpahtaa kouluajan ruosteiset saksansanat pinnalle ja juttu luistaa.

Frankfurtin aurinkoisilla, kansan täyttämillä kaduilla, melkein hukuimme ihmisvilinään, mutta kulman takaa kuuluva katusoittajan saksofonin törähdys johdatti taas oikealle torille ja voi kun se tuntui heti niin kotoisalta ja sai hymyn huulille. Joku alkoi jo leikkimielellä ehdottaa bändin buukkaamista jazzeille, mutta ei se sentään niin hyvä ollut kuin mitä meillä Porissa kuullaan.

Juontaja luo konsertin tunnelman

maanantai, toukokuu 12th, 2008

Mikko Peltola

Festivaalin konserttitilanne on kokonaisuus, joka koostuu monesta osasta. Keskeisin asia on tietysti hyvä esitys ja se tekniikka, joka varmistaa elämysten sujuvan siirtymisen lavalta katsomoon. Artistien ja yleisön lenkkinä toimii konsertin juontaja. Hänen tehtävänään on virittää tunnelmaa, pitää sitä yllä ja informoida yleisöä.

Pori Jazzissa Kirjurinluodon konsertit ovat olleet aina juonnettuja. Muistini takautuu 1970-luvulle, jolloin Kirjurin konsertteja juonsivat mm. Ylen jazzradion toimittajat, kuten Matit Konttinen ja Poijärvi. Myös Jyrki Kangas kävi juontamassa, eikä yhtään huonommin.

Yhteistä juontajien valinnalle on aina ollut se, että asian hoito on jäänyt viime tippaan. Olen sekaantunut juontajien rekrytointiin (kuulostaapa ammattimaiselta!) 90-luvun alusta lähtien. Tuolloin totesimme, että vanhemman kuuluttajakaartin rinnalle tulisi saada vereksiä voimia. Tuumasta toimeen: muistan pyytäneeni tehtäviin aikanaan mm. Tapio Liinojaa, Lasse Norresta, Nina Honkasta ja Sallamaari Muhosta (silloinen Nieminen). Kaikki paljastuivat pienen briiffin jälkeen täysverisiksi ammattilaisiksi ja homma hoitui.

Omia suosikkijuontajiani ovat olleet sujuvasanaiset muusikot. Viime vuosikymmenellä pyysin juontohommiin mm. Honey B -kitaristi ja bluesministeri Esa Kuloniemen sekä laulaja, radioääni Harri Saksalan. Heidän tietonsa musiikista, stage-uskottavuus sekä tekninen juontaminen ovat kovaa luokkaa. Ehkä juuri muusikkotaustastaan johtuen heillä on tehtävään hyvä ote ja uskottavuus. Tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti myös Olli Ahvenlahti.

Pori Jazzin juontajat ovat aina toimineet kulupohjalta eli matkat ja (koti)majoitus on maksettu sekä pari vapaalippua vaivan palkaksi. Siksi juontajien headhunttaus ei ole ollut kovin tavoiteltu tehtävä. Vuosien aikana on tullut kuitenkin sellainen juontajapankki, johon voi vaikeinakin aikoina turvata.

Tästä käyköön esimerkkinä viime kesä, jolloin vielä festivaaliviikolla yritin tavoittaa Harri Saksalaa. Tiesin, että yhteyden saaminen on vaikeaa, koska Saksala on seilori, eikä ohjaa venettään kännykkä kourassa. Tekstiviesti kuitenkin lopulta tavoitti, ja Saksala soitti: “Miksa, mä olin jo vähän huolissani, kun susta ei ole kuulunut mitään”. Hädässä ystävä tunnetaan, ja palkitsevinta oli taas jälleennäkeminen festivaalilla ja ensimmäisen työpäivän jälkeinen yhteinen olut Kokemäenjoen rannassa.

Juontaja luo konsertin tunnelman

maanantai, toukokuu 12th, 2008

Mikko Peltola

Festivaalin konserttitilanne on kokonaisuus, joka koostuu monesta osasta. Keskeisin asia on tietysti hyvä esitys ja se tekniikka, joka varmistaa elämysten sujuvan siirtymisen lavalta katsomoon. Artistien ja yleisön lenkkinä toimii konsertin juontaja. Hänen tehtävänään on virittää tunnelmaa, pitää sitä yllä ja informoida yleisöä.

Pori Jazzissa Kirjurinluodon konsertit ovat olleet aina juonnettuja. Muistini takautuu 1970-luvulle, jolloin Kirjurin konsertteja juonsivat mm. Ylen jazzradion toimittajat, kuten Matit Konttinen ja Poijärvi. Myös Jyrki Kangas kävi juontamassa, eikä yhtään huonommin.

Yhteistä juontajien valinnalle on aina ollut se, että asian hoito on jäänyt viime tippaan. Olen sekaantunut juontajien rekrytointiin (kuulostaapa ammattimaiselta!) 90-luvun alusta lähtien. Tuolloin totesimme, että vanhemman kuuluttajakaartin rinnalle tulisi saada vereksiä voimia. Tuumasta toimeen: muistan pyytäneeni tehtäviin aikanaan mm. Tapio Liinojaa, Lasse Norresta, Nina Honkasta ja Sallamaari Muhosta (silloinen Nieminen). Kaikki paljastuivat pienen briiffin jälkeen täysverisiksi ammattilaisiksi ja homma hoitui.

Omia suosikkijuontajiani ovat olleet sujuvasanaiset muusikot. Viime vuosikymmenellä pyysin juontohommiin mm. Honey B -kitaristi ja bluesministeri Esa Kuloniemen sekä laulaja, radioääni Harri Saksalan. Heidän tietonsa musiikista, stage-uskottavuus sekä tekninen juontaminen ovat kovaa luokkaa. Ehkä juuri muusikkotaustastaan johtuen heillä on tehtävään hyvä ote ja uskottavuus. Tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti myös Olli Ahvenlahti.

Pori Jazzin juontajat ovat aina toimineet kulupohjalta eli matkat ja (koti)majoitus on maksettu sekä pari vapaalippua vaivan palkaksi. Siksi juontajien headhunttaus ei ole ollut kovin tavoiteltu tehtävä. Vuosien aikana on tullut kuitenkin sellainen juontajapankki, johon voi vaikeinakin aikoina turvata.

Tästä käyköön esimerkkinä viime kesä, jolloin vielä festivaaliviikolla yritin tavoittaa Harri Saksalaa. Tiesin, että yhteyden saaminen on vaikeaa, koska Saksala on seilori, eikä ohjaa venettään kännykkä kourassa. Tekstiviesti kuitenkin lopulta tavoitti, ja Saksala soitti: “Miksa, mä olin jo vähän huolissani, kun susta ei ole kuulunut mitään”. Hädässä ystävä tunnetaan, ja palkitsevinta oli taas jälleennäkeminen festivaalilla ja ensimmäisen työpäivän jälkeinen yhteinen olut Kokemäenjoen rannassa.

Kesä on tullut!

maanantai, toukokuu 5th, 2008

Vesa Sytelä

Viimeksi kirjoitin kevään merkeistä ja jääkiekosta. Samalla linjalla jatketaan tälläkin kertaa. Tätä kirjoittaessa on Kanadassa meneillään jääkiekon MM-kisat. Siellä “raipet, kamalahdet ja muut matalaotsat” (kuten eräs nimimerkki edellistä kirjoitustani asiantuntevasti kommentoi) ottavat yhteen eri maiden parhaiden pelaajien kanssa.

Eilen (tätä kirjoittaessa) illalla avasivat kisansa Suomi ja Saksa. Suomi oli selkeästi parempi ja vei ansaitusti voiton. Asiaa sen kummemmin analysoimatta pystyi kotikatsomon sohvaltakin saakka näkemään, että molempien taktiikka pohjautui hyvään joukkuepeliin. Kuitenkin, Suomen joukkueesta nousi esiin muutama selkeästi parempi yksilöpelaaja jotka lopulta ratkaisivat pelin Suomelle.

Tiimityö ja joukkue kokonaisuudessaan ovat kaiken a ja o mutta on selvää että hyviä yksilöitä ja suunnannäyttäjiä tarvitaan aina, jokaisessa joukkueessa ja tiimissä. Oli lajista mitä mieltä tahansa, on selvää että mikä tahansa tiimi, vaikka olisi kuinka hyvä paperilla, on juuri niin heikko kuin sen heikoin lenkki ja toisaalta myös niin vahva kuin sen parhaat osat ratkaisevalla hetkellä.

Jääkiekossa valmentaja on se, jonka tehtävänä on kerätä joukkueeseen sopivassa suhteessa sekä joukkueen eteen töitä tekeviä nöyriä puurtajia, että sopivalla hetkellä parrasvaloihin nousevia tähtiä, jotka parhaimmillaan ovat loistavia johtajia mutta saattavat huonoimmillaan olla keskenään naljailevia diivoja. Kun vielä tiedetään, että tappion hetkellä kaikki on valmentajan syytä, olivat pelaajat sitten pelanneet kuinka huonosti tahansa, ei tulisi mieleenikään olla yhdellekään lätkävalmentajalle kateellinen.

Juuri tätä kirjoittaessa on myös selviämässä toisen hienon, tosin Suomessa hieman tuntemattomamman urheilulajin, snookerin maailmanmestari. Siinä heino laji seurattavaksi kaikille niille, jotka haluavat nähdä välillä aivan uskomattomia yksilösuorituksia! Laji ei voisi olla kauempana lätkän vauhdista ja ryminästä mutta siltikin todella viihdyttävää ja värikästä TV-urheilua. Suosittelen lämpimästi.

Ja sitten otsikkoon! En muista milloin viimeksi olen vappuaattona keskellä yötä istunut ulkona viiniä juoden ja mukavia jutellen niin että olisi ollut lämmin! Joistakin vapuista en muista muutenkaan juuri mitään, tai se mitä muistan, ei välttämättä ole muistamisen arvoista – mutta yhtä lämmintä keliä ei muististani ihan heti löydy. Ei voi muuta kuin toivoa että tämä antaa viitteitä hyvistä Jazz-keleistä!