Mikko Peltola

Gramexin (esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys) tuoreimmassa asiakaslehdessä Gramexpress 4/2009 oli Pori Jazzin kunniajäsen Reiska Laineen kolumni otsikolla ”Näkymätön jazz”.

Reiska on huolissaan siitä, että vaikka kotimainen jazz voi paremmin kuin koskaan, niin harva tietää siitä. Vaikka suomijazzin yhtyeet ja yksittäiset solistit niittävät mainetta maailmalla ja vierailevat milloin missäkin, niin näistä urotöistä ei kerrota missään. Reiskan mukaan jazzin näkyvyys ja sen myötä tunnettuus kotimaassa on varsin vähäistä. Jazzista kirjoitetaan ja tiedotetaan hämmästyttävän vähän.

Jäin oikein miettimään asiaa: näinköhän on? Pienen tuumauksen jälkeen tulin samaan tulokseen, Reiskahan puhuu silkkaa asiaa!

Jazz (ja varmasti muukin marginaalimusiikki) on joutunut taloudellisen taantuman ja mediamurroksen sijaiskärsijäksi. Esimerkiksi sanomalehtien kulttuuriosastoissa jazzista ovat pitäneet huolta lähinnä avustajat ja kriitikot. Onneksi heitä on riittänyt ja jazzin saama huomio on ollut hyvällä tasolla edellisillä vuosikymmenillä.

Sanomalehtien kustannuskurin ensimmäinen kirveenisku osui avustajapalkkioihin. Näin moni pitkäänkin rytmimusiikista kirjoittanut skribentti sai kokea avustussuhteen loppumisen. Samoin suurennuslasin alle on joutunut Yleisradion jazztoimitus. Musiikin erikoislehdissäkin jazzin osuus pienenee. Reiskaa lainaten olemme ajautuneet paradoksaaliseen tilanteeseen: jazzilla menee paremmin kuin koskaan, mutta vain harva tietää siitä.

Aktiivisella ja ammattimaisella tiedottamisella saisimme varmasti paljon parannusta aikaan. Jos kotimaiset muusikot tai yhtyeet eivät itse hoida tiedottamistaan medialle (miksi eivät muuten hoida?), niin tulisiko Suomen Jazzliiton ottaa kotimaisen jazzin tiedotuksessa aktiivisempi rooli?