Jyrki Kangas

Tulevaisuuden ennustaminen on haasteellista, edesvastuutonta, mutta välttämätöntä. Suomen tulevaisuuden tutkimuksen seurannassa olen oppinut, että meitä on karkeasti kolmea sorttia: Tulevaisuuden tutkijat ja professoritason tietäjät sekä tutkimustulosten hyväksikäyttäjät eli tulevaisuuden tekijät, visionäärit, taivaanrannan maalarit ja minä.

Miten onkin, asioiden eteenpäinvieminen ilman visiota, tavoitteita ja niiden toteuttamissuunnitelmia on ajelehtimista joka ennemmin tai myöhemmin pudottaa tekijänsä elinkaarien väliseen ”ilmakuoppaan”. Siis mahalaskuun, joka tapahtuu, koska asia ei uudistunut asiakassukupolvien vaihtumistahdissa, vaan vähän myöhässä.

Pori Jazz on elänyt viisi tunnistettavaa elinkaarta mahalaskuineen ja selviytymistaisteluineen. Tänä vuonna taas yksi elinkaari päättyy tultuaan ajallisen mittansa päähän ja osaksi myös oman vaikuttamiseni vaihtuessa seuraavan sukupolven eetoksiin. Tässä saumassa tarvittaisiin myös vähän onnea.

Jos muutokset ja uudistukset hautautuvat kaatosateeseen, häipyvät ne näkyvistä. Jos aurinko paistaa ja väkeä riittää, tulevat muutokset myönteisesti esiin. Tuore vertauskohta on jääkiekon olympiajoukkueemme. Ellei mitalia olisi pienellä säkällä tullut, olisi teilaus ollut melkoinen. Kun pronssia tuli, jäivät pienet erheet varjoon.

Kehittäminen on kautta aikojen ollut yksinkertaista. Tehdä jotakin niin, kuin ei ole ennen tehty. Kehittäminen, keksiminen ja patentoiminen on aina evoluution tulosta. Siis aikaisempien pienten kehitysaskelten kokoamista ja niputtamista uudeksi tuotteeksi, keksinnöksi tai patentiksi. Tällainen Darwinin evoluutioteoriakin on.

Pori Jazz ei voi muuttaa Raumalle. Pori Jazzin ajankohta on heinäkuun puolessavälissä. Festivaalin tapahtumapaikat ovat kaupungin jokikeskiössä. Ei muualla. Jokikeskiön infrastruktuuria voidaan muuttaa ja mieluummin parempaan päin. Näin ei ole aina mennyt, vaan festivaali on menettänyt parempaan käyttöön mm. tehdasmiljöitä.

Nyt vuonna 2010 on mahdollista tehdä Jazzkadulle uusi ilme. Antakaa yleisölle aikaisempaa kiehtovampaa ilmaiskonserttitarjontaa, ruokapalveluja, viihtymismiljöötä ja hyvin valikoitua nonfood-tarjontaa. Lippis vieköön miehen mennessään! Uusi moderni minä! Ja päälle vielä taidenäyttelyitä. Tämä on kulttuuria! Minulle!

Meillä on visioita ja meillä on myös rajoituksia. Meillä on sää- ja muita uhkia, mutta meillä on myös sisäistä laatua sateenkin varalle. Laatu ei sula vedessäkään! Teemme parhaamme arvostelijoitamme pelkäämättä ja uskomme voivamme tulevaisuudessakin tuottaa elinkelpoisia uusia elämyksiä, jotka tunnistetaan vasta vuosien päästä.

Elina Yrjölä

Kautta Pori Jazzin historian vapaaehtoistyöllä on ollut valtavan suuri merkitys. Festivaalin ensimmäisinä vuosina melkein kaikki hommat tehtiin vapaaehtoisvoimin. Niistä ajoista on moni asia muuttunut ja ns. ammattilaistunut, mutta festivaalin ydin ja sielu löytyy edelleen vapaaehtoisista toimitsijoista. Nykypäivän tekniikan vaateet ja festivaalin suuruus vaativat alan ammattilaisia ja asiantuntemusta, mutta tämän lisäksi tarvitaan monta käsiparia, joilta löytyy tekemisen iloa, intoa, kekseliäisyyttä, todellista halua auttaa ja onnistua, luoda jotain ainutlaatuista, josta Pori Jazz -festivaali onkin niin tunnettu.

30.11.1989 perustettiin oma Jazzin Toimitsijayhdistys ry auttamaan ja tukemaan Pori Jazzia toimitsijoiden rekrytoinnissa, koulutuksessa ja yhteydenpidossa. Tämä yhdistys juhlii 20-vuotispäiväänsä nyt tammikuussa. Toimitsijayhdistyksen hallitus on varmaan valmistanut mukavaa ohjelmaa ja illan aikana muistellaan taatusti monia hauskoja hetkiä sekä kommelluksia. Muistelimme jo Sarikka Vuorenojan kanssa aiempia festivaaleja, kun kaivoimme esiin arkistolaatikoita ja vanhoja toimitsijavaatteita. Sarikka kuuluu toimitsijayhdistyksen hallitukseen ja hän vastaa festivaalilla artisti- ja toimitsijavaatteiden sekä passien jakelusta. Vaatteet, se oikea valikoima ja oikea koko on ikuinen puheenaihe, joka sekä riemastuttaa että vihastuttaa ja herättää suuria tunteita. Jos yhtenä vuonna loppuu XL:n takit ja kokovalikoimaa muutetaan sen mukaisesti, niin seuraavana vuonna loppuu taas S:n takit ja XL-kokoa jää varastoon. Ikuinen arvoitus, kun koko vaihtelee takeissa ja paidoissa, muoti vaihtuu kuin myös ihmisetkin.

Tällä hetkellä toimitsijavaatepaketti on melko kattava ja monipuolinen, niin että sillä pärjää ja näyttää hyvältä niin sateella kuin helteellä. Kaikkia ei kuitenkaan vaatepaketti miellytä. Kaivaessamme esiin vanhoja toimitsijaliivejä ja paitoja meitä hymyilytti, että näkisittepä nämä romppeet. Alkuvuosina ei ollut mitään toimitsijavaatteita, puhelimista ja ruokailuista puhumattakaan. Työ tehtiin ”makkarapalkalla”, pioneerihengessä hyvän asian innostamana. Vähitellen tuli tunnisteeksi t-paita tai liivi ja kahvin ja piparin voimin puurrettiin pitkiä päiviä työvuoroista tietämättä. Jazzkadun tullessa mukaan kuvioihin sai hakea kupongilla sämpylän tai makkaran.

Tehdään niitä pitkiäkin vuoroja kelloon katsomatta toki edelleenkin vähän hommasta riippuen. Palvelualttius ja -halu ovat onneksi edelleen voimissaan. Vaikka oppaamme eivät enää välttämättä ajeluta artisteja omalla autollaan ja vie heitä kotiinsa maistamaan äidin makoisia lihapullia samalla kuin pyykkikone pesee artistien matkavaatteita (näin on tapahtunut), on auttaminen ja kekseliäisyys edelleen tarpeen kaikissa tehtävissä ja venymistä tarvitaan monessa asiassa. Monta hauskaa legendaarista juttua James Brownin hiuslakasta, hiustenkuivaajasta, boakäärmeiden metsästyksestä, riittävän leveän sohvan rahtaamisesta hotelliin sängyn tilalle, omasta jazzrahasta joka oli viedä vaikeuksiin, hovimestariksi Kirjurinluodon lavalle joutumisesta ja ties mistä pyörii muistoissa, ne pitäisikin saada kirjattua muistiin!

Simo, (Simo Arvela, toimitsijayhdistyksen puheenjohtaja), kerrothan juhlaväelle lämpimät terveiseni, oikein riemullista iltaa teille, yritän keritä sille yömyssylle… Terveiset myös kaikille muille Pori Jazzin vapaaehtoisille, jotka eivät noihin juhliin ehdi, kesällä tavataan!